lauantai 3. helmikuuta 2018

Blogitiimi - 14 vinkkiä hyvinvointiin

Helmikuun Blogitiimi-postauksen aiheena meillä on hyvinvointihaaste! Sen ideana on jatkaa sanoja lauseiksi, joista tulee hyvinvointivinkkejä. Tää haaste vaikutti jo ideana tosi mielenkiintoiselta ja innostavalta, siks oonkin kovasti odottanut, että pääsen tätä kirjoittamaan!

Postauksen kuvituksena toimii Tsemppikalenteri, jonka ostin vuodenvaihteessa. Kalenteri, joka muistuttaa pysähtymään ja huomaamaan elämässä hyviä, pieniä asioita ja kirjoittamaan ne ylös. Se on kaunis ulkoasultaan ja täynnä ihania tsemppilauseita! Jokaisella kuukaudella on oma teemansa, tammikuussa teema on aistit. Jokaisen päivän kohdalla on päivän fiilis-asteikko, sekä rastituskohta aistien avaamisesta. Lisäksi tietysti tilaa kirjoittaa vapaasti. Tää kalenteri on aivan ihana ja musta se sopii tän postauksen teemaankin.

Kirjoita...
muistiin pieniä asioita jokaisesta päivästä. On ihanaa palata muistelemaan niitä pieniä, siinä hetkessä tärkeitä ja kauniita asioita, jotka muuten olisivat unohtuneet.

Mene...
käymään uusissa paikoissa. Sellaisissa, joihin oot aina halunnut mennä käymään ja sellaisissa, joista et ole koskaan kuullutkaan.

Nauti...
ihan niistä pienen pienistäkin arjen asioista. Niistä, jotka tuntuvat kovin tavallisilta ja tylsiltä. Ihan vaikka pyykinpesustakin tulee hauskempaa, kun järjestää pyykit värisävyittän järjestykseen kuivumaan - tai etsii kirjopyykkiä ripustaessa jokaiselle vaatteelle samanvärisen pyykkipojan.

Hymyile...
vieraille ihmisille kaduilla. Nythän on menossa Sopiva ry:n helmikuun hymyhaastekin. Just viime viikolla ajattelin sitä, kun viime keväänä tietoisesti yritin joka päivä muistaa hymyillä ihmisille, sekä kehua tuntemattomia ihmisiä tai muuten piristää niiden päivää. Siitä tuli niin hyvä mieli itellekin! Suomalaiset on helposti kovin ankeita ja hymyilevää ihmistä pidetään höpsähtäneenä, mutta kuka nyt oikeasti haluaa näyttää synkältä, kun voisi olla hyvälläkin tuulella!
Katso...
peiliin ja sano peilikuvallesi ihania ja positiivisia asioita. Älä takerru siihen, jos hiukset on huonosti, otsassa on finni tai meikki on levinnyt. Kiinnitä huomio kauniisiin asioihin. Sulla on varmasti kauniit silmät ja vaikka hiukset sojottaiskin, ne on silti ehkä kivan väriset.

Syö...
sellaista ruokaa, joka maistuu hyvältä ja josta tulee hyvä olo. Oon ite sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä syödä ruokaa, joka ei maistu hyvältä, oli se sitten kuinka terveellistä tahansa - tai jättää syömättä jotain hyvänmakuista, vain koska se ei ole terveellisin vaihtoehto. Ruoka on sinänsä pakollinen perusedellytys elämälle, mutta ruokaakin on monenlaista. Ei ole pakko syödä parsakaalia, jos tykkää enemmän maissista!
Näe...
ympärilläsi kauniita asioita, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Aurinko paistaa, lumi on kerääntynyt puiden oksille, ikkunaan on huurtunut kaunis kidekuvio. Kun katsoo ajatuksen kanssa, huomaa helpommin.

Halua...
uskoa hyvyyteen. Helposti saattaa kadottaa uskon siihen, että tässä maailmassa on vielä hyviäkin asioita. Alkaa ajatella ihmisten olevan kiireisiä ja itsekeskeisiä. Maailman tapahtumat pelottaa. Tulevaisuus voi tuntua epätoivoiselta. Mutta maailmaan mahtuu niin paljon hyvääkin, joka ei saa vaan hautautua kaiken sen pahan alle. Siihen pitää vaan haluta uskoa ja haluta nähdä se.
Anna...
itsellesi armoa. Älä vaadi liikoja, älä ainakaan täydellisyyttä. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan, ei haittaa jos koulutyön palauttaa muutaman päivän myöhässä tai ei vaan jaksa lähteä lenkille.

Työskentele...
itsetuntemuksesi kanssa. Kukaan ei tunne itseään täysin. Aina oppii itsestäänsäkin uutta, kun tutustuu itsensä kanssa paremmin.

Löydä...
se mitä etsit. Se todennäköisesti löytyy silloin kun sitä kaikista vähiten odotat ja tietoisesti etsit. Ehkä etsimiselle kannattaa jättää vähemmän aikaa löytääkseen?
Juo...
tarpeeksi vettä. Mua naurattaa tämä, koska en itse juo vettä ollenkaan. Mutta sitähän sanotaan, että veden juominen olisi tärkeää monen asian kannalta. Ihmisen keho ei toimi ilman vettä hyvin. Pitäisi ehkä itsekin yrittää juoda sitä vettä enemmän. Tai aloittaa edes lasillisesta päivässä.

Luo...
ympärillesi positiivinen ilmapiiri. Hakeudu ihmisten seuraan, joiden kanssa on hyvä olla. Vältä turhaa draamaa ja riitoja. Aina ei tarvitse olla hauskaa, riittää kun on hyvä olo. Kehu ja kannusta ystäviä, unohda asioista murehtiminen joille et oikeasti voi mitään, tee asioita jotka tuntuu kivoilta.

Tee...
asiat tärkeysjärjestyksessä. Joskus to do -listat täytyy kymmenistä asioista, jotka olis vaan äkkiä saatava tehtyä alta pois, jotta lista voi täyttyä seuraavista. Stressi painaa päälle eikä tiedä edes mistä aloittaa. Älä jumita koulutehtävän kanssa, jos kello on kaksi yöllä ja sua väsyttää. Mene nukkumaan, se on tärkeämpää, että jaksat.

Muiden Blogitiimin tyttöjen blogeista löytyy lisää hyvinvointivinkkejä, käykää lukemassa myös ne!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Blogitiimi - Kirje minulle vuoden päähän

 Vuoden 2018 ensimmäinen Blogitiimi-postaus. Tän tammikuisen postauksen aiheena on kirjoittaa kirje itselle vuoden päähän. Mä oon kirjottanut useita kertoja itselleni kirjeitä tulevaisuuteen lapsesta asti, mutten oo vielä kertaakaan päässyt lukemaan niitä, koska oon asettanut avauspäivämäärät niin kaukaisiksi. Tällä kertaa kirjettä ei ole tarkoitus lukea kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, vaan vuoden päästä.

Mulla oli hirveen selkeä ajatus tästä postauksesta ja sen sisällöstä, kunnes aloin kirjottamaan tätä. Aloin kyseenalaistamaan sitä, että kirjoitanko samanlaisen kirjeen kuin aina aiemminkin? Koska tällä kertaa jokainen maailman ihminen halutessaan voi sen lukea, ja mun tulevaisuuskirjeet on olleet aiemmin hyvin henkilökohtaisia. Toisaalta jaan mun blogissa hyvin paljon asioita, mutta mä luulen, että tällä kertaa lähestyn tulevaisuuden itseäni kirjeen muodossa vähän eri näkökulmasta.
 Hei Sini,
sinä 23-vuotias minä, joka vuoden päästä toivottavasti muistat tämän kirjeen olemassaolon. Kun kirjoitan tätä sinulle, minun (ja sinun menneessä) elämässä on kaikki hyvin. Paremmin kuin vuosikausiin. Olen aina aiemmin toivonut sinulle, tulevaisuuden minälle, että olisitpa jo vihdoin onnellinen. Olisitpa jo päässyt elämässä eteenpäin, olisitpa jo löytänyt suunnan elämällesi. En toivo sitä enää, tunnen itseni vähän uhkarohkeaksi, kun haluan kirjoittaa ennemmin, että kunpa tämä kaikki säilyisi. 

Oikeastaan haluaisin mieluummin kirjoittaa, että vuoden päästä olet vielä onnellisempi kuin minä nyt, mutta se tuntuu liian pelottavalta. Voiko sellaista sanoa? Mahdatko nauraa minulle, jos kuvittelen liikoja onnesta? En tiedä milloin ihminen on kaikkein onnellisin. Toivottavasti sinä olet oppinut onnellisuudesta vielä paljon enemmän, kuin minä tiedän vielä.

Et ole pelkästään onnellinen, tiedänhän minä sen. On edelleen olemassa vaikeita asioita, mutta uskon siihen, että sinä olet vahvempi kuin minä. Minä selviän tästä hetkestä, selviä sinä sitten vuoden päästä. Sinunkaan ei tarvitse selvitä yksin, muista se. Minä en voi olla tukenasi, mutta on muita ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa ollakseen tukenasi. Et ole yksin.

Olen äärimmäisen ylpeä sinusta. Olet valmistunut koulusta, sinulla on ammatti. Se on ehkä ammatti, jota et halua tehdä kovin pitkään työksesi, en minäkään halua vaikka en ole vielä edes valmistunut, mutta sinulla on mahdollisuudet mihin vain. Niin minulle sanottiin. Toivon sinulle rohkeutta, että uskallat hakea yliopistoon varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi. Älä pelkää sitä, että olisit huonoin. Et varmasti ole, eikä haittaa vaikka olisitkin. Minulle sanottiin kuukausi sitten, että minun täytyy muistaa pitää tavoitteet mahdollisimman korkealla. Älä sinäkään koskaan unohda sitä, se koskee yhtälailla sinua.

Se mitä minä olen oppinut on, että elämässä on paljon kauniita ja ihania asioita. Toivottavasti sinä opit näkemään niitä lisää. Toivon, että matkustat uusiin paikkoihin ja seikkailet. Toivon, että ylität itsesi etkä anna periksi peläten epäonnistumista. Toivon, että teet asioita sponttaanisti etkä suunnittele liikaa. Otat rennosti, elät hetkessä ja uskot itseesi. Sitä minä toivon sinulle.

♥: Sini
Luulen, että tulostan kirjottamani kirjeen ja laitan sen kirjekuoreen. Avaan sen sitten vuoden päästä konkreettisesti. Tuntui hyvältä kirjottaa ja tuntui oikeasti siltä, että en vain kirjottanut muodon vuoksi. Uskoin siihen mitä kirjotin, haluan koko sydämestäni asioiden menevän niin.

Muiden Blogitiimin tyttöjen kirjeet voi käydä lukemassa heidän blogeista:

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

v u o s i ♥ 2 0 1 7

 Vuoden 2017 viimeinen päivä. Tuntuu erikoiselta olla onnellinen tässä hetkessä, eikä vain toivoa ensi vuodesta parempaa ja onnellista. On ihanaa olla onnellinen nyt, mutta toivon että onni jatkuu ensi vuonnakin. Tähän vuoteen on mahtunut todella paljon kaikkea, erityisen paljon asioita, jotka on tulleet mulle itsellekin täytenä yllätyksenä. Vuosi sitten uutena vuotena en tainnut olla erityisen toiveikas tästä vuodesta. Tavoitteena oli kai lähinnä selviytyä.

Kaikki on mennyt vuoden loppua kohden tosi onnellisesti ja hyvin. On tosiaan tapahtunut paljon kaikenlaista, myös huonoa ja ikävää. Elämä ei koskaan oo pelkkää huonoa, jossain vaiheessa on pakko tulla hyväkin päivä. Tänä vuonna oon erityisesti huomannut sen, ettei elämää voi ennustaa ja mikä tahansa on mahdollista, vaikkei itse edes uskoisi siihen.

Kerron jokaisesta kuukaudesta pääkohtia ja ajatuksia. Joidenkin kuukausien kuvasaldo on jäänyt niin minimaaliseksi, että kollaasiin tuli vain kaksi kuvaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Täytyy myöntää, etten muistaisi puoliakaan asioista, ellen lunttaisi tässä samalla vähän kalenterista...
 Tammikuussa...

... vuosi vaihtui muuton merkeissä, kun muutin mun ensimmäisestä omasta kodista toiseen asuntoon.

... kävin Tampereella Annin synttäreillä Marin kanssa.

... aloitin lastenohjaajaksi opiskelun.

... aloin laskemaan viikkoja kesälomaan.

... aloitin vapaaehtoistoiminnassa pikkulapsiperheiden tueksi.
 Helmikuussa...

... järjestin vapaaehtoistoiminnassa ystävänpäiväjuhlaa lapsiperheille, suunnittelin ohjelmaa ja tein lapsille kasvomaalauksia ja kampauksia.

... ompelin itelleni valtavan vaaleanpunaisen tyllihameen kyseiseen ystävänpäiväjuhlaan.

... olin Camillalla yötä Helsingissä.

... suoritin EA1-kurssin.

... Lahdessa järjestettiin hiihdon MM-kisat ja lähettiin Marin kanssa turistitungosta pakoon Lontooseen.
 Maaliskuussa...

... neljä ensimmäistä päivää vietettiin vielä Lontoossa shoppaillen.

... Camilla tuli mun luokse Lahteen yöksi.

... olin serkun tupareissa.

... soitin pitkästä aikaa kitaraa, kun koulussa oli tehtävänä kasata lastenlauluista musiikkikansio ja innostuin vähän soittamaankin.

... kävin Annin luona Tampereella.

... lähdin sponttaanisti yksin teatteriin ja olin päätöksestä hyvin onnellinen.
 Huhtikuussa...

... näin pitkästä aikaa Juliaa, joka tuli Turusta mun luokse käymään.

... kävin ensimmäistä kertaa äänestämässä.

... lähdettiin Saran kanssa Helsinkiin ja vietettiin kiva päivä Sannan ja Ronjan kanssa.

... treenattiin Idan kanssa koirien näyttelyjuttuja niin Islan, kuin Alman ja Murunkin kanssa.

... Ida osallistui Islan kanssa mätsäriin ja Isla suoriutui tosi hienosti!

... Alina tuli mun luokse Lahteen yöksi.
 Toukokuussa...

... käytiin Saran kanssa Irinan keikalla ja siitä jäi tosi hyvä fiilis.

... pukeuduttiin Suvin kanssa merirosvoprinsessoiksi ja pidettiin päiväkodin perhetapahtumassa merirosvoteemaista temppurataa.

... tein älyttömät määrät koulujuttuja, palautettavia tehtäviä kertyi kymmenittäin toukokuulle.

... kävin yksin leffassa kattomassa Onneli&Anneli ja Salaperäinen muukalainen.

... menin Helsinkiin Maijalle yöksi ja suunniteltiin kesän reissua.

... olin viikonlopun rakkaan pikkuprinsessan kanssa.

... kesäloma alkoi 22. toukokuuta ja olin siitä valtavan helpottunut.

... kesäloman ensimmäisenä päivänä lähdin lentokentälle ja lensin viikoksi Tukholmaan hostperheen, Julian ja kummien luokse.

... olin Tukholmassa äärettömän onnellinen ja itketti palata Suomeen.

... viimeisenä päivänä toukokuussa lähetin kaksi työhakemusta.
 Kesäkuussa...

... leikkasin kampaajalla ihan vähän latvoja ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen.

... lopetin Netflix-tilauksen koska se vei liikaa aikaa mun elämästä.

... tapasin Blogitiimin Jennyn ja Kristan Tampereella piknikin merkeissä.

... kävin elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa ja sain sen työn!

... olin viikonlopun Camillalla Helsingissä.

... josta menin suoraan Maijalle yöksi ja 20. kesäkuuta lähdettiin yhdessä aamulla lentokentälle ja kohti Ranskan seikkailua.

... koin elämäni seikkailun kun kierreltiin Maijan kanssa kahdestaan Ranskaa.

... Ranskan matkan jälkeen aloitin työt hyllyttäjänä ja tykkäsin kovasti siitä työstä.

... sain sen työn ansiosta unirytmin korjattua, kun joka työaamu oli pakko herätä viimeistään 04:30.
 Heinäkuussa...

... olin 18 päivää töissä ja opin hyllyttämiseen liittyvät asiat ja kehityin nopeammaksi siinä, jolloin sain ensimmäiset vihreät merkinnät työaikajärjestelmään.

... kävin Saran kanssa muutaman kerran kuvailemassa.

... vietin 22-vuotissynttäreitäni olemalla lapsenvahtina.

... olin pikkuprinsessalla yökylässä.

... käytiin Marin kanssa Ikeassa.

... sain houkuteltua Islan uimaan järveen ja käytiin monta kertaa yhdessä uimassa.
 Elokuussa...

... kävin päiväseltään Camillan luona Helsingissä.

... kesäloma loppui ja koulu alkoi, mun motivaatio oli ihan nollassa koko elokuun.

... uskalsin vihdoin soittaa terveyskeskukseen ja sain astmalääkereseptin uusittua, jolloin elämä helpottui kun alkoi saamaan henkeä.

... olin Hannin läksiäissynttäreillä.

... Kirkkonummella oli stabyhounien kesäpäivä, jonne tuli 70 stabia ja tuplamäärä koirien omistajia! Näkymä muistutti vähän 101 dalmatialaista leffaa.

... olin ensimmäistä kertaa poissa koulusta, kun olin kipeänä.

... kävin tutustumassa tulevaan päiväkotiharjottelupaikkaan ja tulin siitä iloiseksi.

... lopetin työt hyllyttäjänä elokuun lopussa, kun työharjoittelu alkoi.
 Syyskuussa...

... vietin arkipäivät päiväkodissa työssäoppimisessa ja nautin siellä olemisesta tosi paljon. Päivät vaan venyi tosi pitkiksi ja voimat kävi vähiin.

... kävin Saran kanssa Theatrum Olgan Suvakkikuppilassa ja katsoin kaksi muuta kuppilaa livestreamina facebookin kautta.

... pohdittiin kahden koulukaverin kanssa tutkintotilaisuussuunnitelman kriteerejä mun luona yksi ilta vadelmasuklaajuustokakun voimin.

... olin viikonlopun Alinan luona Tampereella.

... käytiin äitin ja Islan kanssa kylässä Islan koiraäidin ja sen omistajien luona.
 Lokakuussa...

... tein yötä päivää tutkintotilaisuussuunnitelmaa ja suunnittelin ohjauksia tutkintotilaisuuspäiville päiväkotiin ja olin äärimmäisen stressaantunut.

... suoritin ensimmäisen tutkintotilaisuuteni kolmepäiväisenä ja sain arvosanaksi K3!

... varasin matkan Tukholmaan syyslomalle, jotta saan jostain voimaa ja on jotain mitä odottaa.

... toinen työssäoppimisjakso alkoi heti ensimmäisen perään ja kesti aika kauan tottua siihen harjoitteluun, lapsiin, toimintaan ja paikkaan.

... syysloman olin Tukholmassa hostperheen luona ja siksi aikaa unohdin kaikki Suomen murheet ja olin kaikesta siellä olleesta stressistä huolimatta äärettömän onnellinen, kun sain hetken elää "au pair-arkea", vaikka olinkin lomalla siellä. Halusin laittaa aamupalan, hakea lapsia koulusta, pestä pyykkiä ja siivota. Se tuntui luksukselta verrattuna Suomen arkeen.

... tein suunnitelmia keväälle opiskelun osalta. Niistä kerron vähän myöhemmin toisessa postauksessa lisää!

... ensilumen sataessa kävin metsässä aamulenkillä ottamassa Islasta joulukorttikuvia.
 Marraskuussa...

... väänsin jälleen kerran tuskissani tutkintotilaisuussuunnitelmaa toisen harjoittelun näyttöä varten.

... kävin Svenska Dagen familjefestissä Merituulin kanssa ja tuntui, etten olisi edes Lahdessa. Olin onnellinen siellä sen hetken.

... suoritin EA2-kurssin.

... Maija tuli mun luokse Lahteen yöksi.

... osallistuin Surunauhan kynttiläkulkueeseen itsemurhan tehneiden muistoksi.

... yritin neuloa villasukkia pikkuprinsessalle joululahjaksi.

... pidin todella onnistuneen tutkintotilaisuusviikon ja olin itseeni ja suoritukseeni aidosti tyytyväinen.

... käytiin Marin kanssa Ikeassa perinteiden mukaisesti.
Joulukuussa...

... kevään opiskelusuunnitelmat varmistui ja ne asiat lähti etenemään kunnolla.

... kävin Suvi Teräsniskan Elämäni ilta -konsertissa Hartwall Arenalla ja itkin silmät päästäni, surusta ja onnesta.

... panikoin tutkintotilaisuuden arviointikeskustelua, mutta lähdin sieltä häkeltyneenä K3:sen paperit kädessä ja paljon positiivista palautetta saaneena.

... olin Helsingissä Camillan luona viikonlopun.

... olin elämäni hienoimmissa ylioppilasjuhlissa, kun juhlittiin Annin ylppäreitä. Olin valtavan ylpeä Annista ja liikuituin siellä kyyneliin onnesta.

... tutustuin ihmiseen, joka on tehnyt mut äärettömän onnelliseksi.

... suoritin hygieniapassin.

... Alina tuli mun luokse yöksi.

... olin Helsingissä päivän Maijan kanssa shoppaillen joululahjoja ja vaihtaen kuulumisia.

... vietin yllätyspikkujouluja kolmen rakkaan ihmisen kanssa omassa olohuoneessani.

... koulujuttujen palautuspäivät pääsi taas kerran yllättämään ja johti koko yön valvomiseen. Yö oli kuitenkin tehokas, koska sain luettua erityisruokavaliotenttiin, palautettua referaatin lapsiperheiden ravitsemussuosituksista, täytin erityisruokavalio-aiheisen aineiston loppuun, suunnittelin kokonaisen lautapelin, jonka tein myös viimeisen päälle yön aikana ja kirjoitin pelistä vielä raportin, jonka palautin Moodleen aamuneljältä.

... joululoma alkoi koulusta ja sen jälkeen oon yrittänyt ottaa rennosti ja nähdä rakkaita ihmisiä.

Kaikenkaikkiaan tää vuosi on ollut aika uskomaton. Olen onnellinen. ♥

lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 tavoitteiden toteutuminen

Tämän vuoden ensimmäisessä Blogitiimipostauksessa tammikuussa mietin tavoitteita tälle vuodelle. Nyt kun vuosi alkaa olla lopussa, on hyvä aika miettiä tavoitteiden toteumista. Onko kaikki toteutunut, mikä ei ole toteutunut, mikä on tullut yllätyksenä?

Alkuperäisen tavoitepostauksen pääsee lukemaan täältä (klik)!
"Koulu alkaa virallisesti 9 päivän päästä! -- Mun tavote opiskeluun liittyen on, että valmistun sieltä koulusta. Vaikka se ei vuoden 2017 aikana ehdikkään tapahtua, mut jo ens vuonna pitäis valmistua, joten nopeella tahdilla pitää suorittaa opintoja. Työn liitin tähän kategoriaan myös, koska syyslukukausi tulee olemaan melko työssäoppimis-painotteista, vaikka se onkin työssäoppiminen eikä varsinainen työ."

Muunmuassa noin kirjoitin mun työhön ja opiskeluun liittyvistä tavotteista. Mä uskaltaisin sanoa, että tavoite on ehdottomasti toteutunut. Opinnot on edenneet aikataulussa ja valmistumiseen on enää alle 11 kuukautta! Syksy meni suorittaessa kahta 5 viikon työssäoppimisjaksoa putkeen, toinen päiväkodissa ja toinen kerhossa. Vuoden yllättävä käänne työasioissa oli mun "kesätyö", joka ei ollut varsinasesti kesätyö mutta ajoittui silti pääosin kesään. Se ei kuulunut suunnitelmiin, mutta olipahan kokemus sekin.
 "Vapaa-ajalle mä en halua edes asettaa mitään suuria tavotteita, koska mulle on ihan riittävästi tavotetta siinä, että valmistun koulusta. Mut on pieniä tavotteita, jotka osaltaan tukee tätä opiskelu-tavoitetta. Ensimmäisenä ihan jo se, että nukkuisin tarpeeks. -- Koulun alkaessa on pakko mennä ajoissa nukkumaan, et jaksan herätä aamulla. Tavotteena on myös, että viettäisin aikaa vaan niiden ihmisten kanssa, jotka saa mut hyvälle tuulelle. -- Haluan matkustaa! Yks matka onkin varattuna jo, mut sen lisäks haluan matkustaa Tukholmaan monta kertaa, ja viipyä siellä pitkään! Haluaisin myös panostaa enemmän blogiin tänä vuonna."

Vapaa-ajalle mun tavoitteina oli siis nukkua riittävästi, olla ihanien ystävien kanssa, matkustaa (erityisesti Tukholmaan) ja panostaa blogiin. Ensimmäinen tavoite nukkumisesta ei ole toteutunut. Alkuvuosi meni huonosti, kevät kohtalaisesti, kesä hyvin, syksy erittäin huonosti. Mutta hengissä ollaan univajeesta huolimatta.

Mä oon ollut paljon ihanien ystävien kanssa, tutustunut myös moniin uusiin ihaniin ihmisiin!! Oon siitä todella todella onnellinen.

Mä oon matkustanut sen verran, että hyväksyisin tavoitteen toteutuneeksi. Helmikuussa Lontooseen, toukokuussa Tukholmaa, kesäkuussa Ranskaan ja lokakuussa taas Tukholmaan. Tukholman kohdalla olisin toivonut, että oisin viipynyt siellä paaaaljon pitempään.

Blogiin panostaminen on epäonnistunut ihan täysin. Surkeimpina kuukausina on tullut vain yksi postaus, ja sekin on ollut Blogitiimipostaus, se "pakollinen" joka pitää blogin elossa. Se tavoite siirtyy myös vuodelle 2018.
"Yks yleisimpiä ihmisten lupauksia ja tavotteita uudelle vuodelle on joku liikuntaan liittyvä juttu. "Hankin kuntosalikortin, rupeen käymään lenkillä, alotan juoksemisen...". Mut liikunnalle mulla ei ole yhtäkään tavotetta. Mun kiinnostus liikuntaa kohtaan on miinuslukemilla ja siitä syystä myös motivaatio siihen on täysi nolla. Ainut liikunta mitä harrastan vapaaehtosesti ja omasta tahdosta, on lenkit Islan kanssa. Koiran kanssa lenkit vaikka metsässä on hauskaa, enkä mä mee sinne tippaakaan itteni takia, vaan koiran. Joskus mennään parin tunninkin lenkkejä, mut jos Islaa ei olis, niin en lenkkeilis metriäkään."

Liikunnan kanssa mun "tavoite" ei ole mennyt ihan suunnitellusti. Kesällä työmatkat toi yllättävän päivittäisen urheilusuorituksen mun elämään, kun pyöräilin parhaimmillaan 15km päivässä työmatkoja. Alkusyksystä saatoin jossain mielenhäiriössä käydä myös lenkillä, ilman Islaa. Islan kanssakin oon kyllä käynyt lenkillä, mutta sehän mun tavoite olikin...

Blogitiimi
"Blogitiimin suhteen mulla ei oo omia tavotteita, mut yhdessä ollaan juteltu muitten tyttöjen kanssa, että voitais yrittää nähdä tänä vuonna. On aina hauskaa tavata uusia ihmisiä, saa nähdä miten onnistutaan aikatauluttamaan näkeminen, ku asutaan eri puolilla Suomea ja on niin erilaisia elämäntilanteita kaikilla, mut aina voidaan yrittää! Odotan myös ihan innolla, mitä yhteisiä postauksia keksitään tälle vuodelle!"

Me nähtiin Jennyn ja Kristan kanssa kolmistaan kesällä pienenpienen Blogitiimitapaamisen merkeissä. Kaikkien tiimiläisten aikataulut ei sopinut yhteen, mutta oli kiva tutustua paremmin Jennyyn ja Kristaan! Tän vuoden tiimipostaukset on ollut myös aiheiltaan kivoja. Mun suosikkeja on ollut Elämäni 5 saavutusta (klik), postaus kateudesta (klik), 10 faktaa (klik) ja postaus itsetunnosta (klik).

Muut
"Muita tavotteita tälle vuodelle on aika vähän. Jokavuotinen tavote on oppia lisää ruotsia ja kehittyä siinä lisää. Tänä vuonna haluan myös Johanna Kurkelan konserttiin pitkästä aikaa, kun viime vuonna ei onnistunut päästä yhteenkään konserttiin. Haluan olla onnellinen tänä vuonna, mitä ikinä se sitten tarkottaakaan. Tuntuu, että mun onni kestää noin yhden päivän, ja sitte tulee taas joku katastrofi. Siitä syystä haluankin karsia kaiken ylimääräsen draaman ja negatiiviset ihmissuhteet pois mun elämästä. Pääsen paljon helpommalla niin, ja voin ehkä joskus sitte ollakki onnellinen."

Muiden tavoitteiden osalta koen onnistuneeni niiden toteuttamisessa, paitsi en valitettavasti Johanna Kurkelan konsertin kohdalla, koska Johannalla ei oo nyt kiertueita tulossakaan... Oon oppinut lisää ruotsia ja kehittynyt siinä paljon. Onnellisuus on myös astunut mun elämään. Jonkun verran uskallan sanoa, että oon onnistunut karsimaan ylimäärästä draamaa pois mun elämästä. Kaikki on hyvin.

Vuosi 2017 on ollut siis hyvin onnistunut kokonaisuutena. ♥

perjantai 29. joulukuuta 2017

FRANCE ADVENTURE #3

Ranskan seikkailusta on vierähtänyt puoli vuotta, mutta kuvaversio siitä reissusta on vielä julkaisematta. Kaksi ensimmäistä osaa oli videosta, jonka kuvasin Ranskasta. Ensimmäinen osa (klik) ja toinen osa (klik). Kyseinen video on kahdessa osassa, koska yhteispituus on 40 minuuttia, mutta vaikka pääpaino reissun taltioinnista olikin videomateriaalissa, niin kuviakin tuli otettua yli 900. Niistä oon valinnut tähän postaukseen parhaimmat!

Lähdin 20. kesäkuuta mun rakkaan pikkuserkun Maijan kanssa Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Ranskaa. Meillä oli neljän tunnin vaihto Kööpenhaminassa, siellä käytiin lentokentällä syömässä ja vakuutuin silloin, että haluan käydä Kööpenhaminassa muutenkin! Sieltä noustiin toiseen koneeseen kohti Pariisia. Pariisin Charles de Gauellen lentokenttä hämmästytti kummallisilla liukuhihnoilla ja tunneleillaan! Olo oli kuin avaruusasemalla. Terminaalista suunnattiin lentokenttäjunalla toiseen terminaaliin, josta lähti junat Pariisiin. Lipun ostossa automaatista oli pieniä vaikeuksia, mutta selvittiin siitä kuitenkin. Pariisissa yllätti eniten kuumuus. Junassa kohti Pariisia oli ihan pyörryttävän kuuma, ihmiset vaan hikoili kuin vesiputoukset siellä... Lämpötila ehkä +35 astetta.

Muutamalla vaihdolla päästiin vihdoin metrolla hotellille noin seittemältä illalla. Hotelliin kirjautumisen kanssa oli myös ongelmia, mutta lopulta päästiin sinnekin sisään. Ahtauduttiin matkalaukun kanssa superpieneen ja ikivanhaan hissiin, jolloin päätettiin ettei enää koskaan astuta siihen kopperoon, vaikka mikä olis. Hotellihuoneessa ei ollut ilmastointia, suihkusta ei tullut pisaraakaan edes haaleaa vettä, pelkästään jääkylmää. Toisaalta se sopi siihen kuumuuteen, mutta jääkylmässä suihkussa ei kuitenkaan oo lopulta ihan kaikista miellyttävintä seisoskella.

Vaihdettiin suihkun jälkeen vaatteet ja lähettiin ettimään ruokapaikkaa. Tyydyttiin lopulta kadun toisella puolella olevaan pizzeriaan, jossa pienehkön kielimuurin takia tuli muutamia väärinkäsityksiä. Ensinnäkin luultiin, että jambon tarkoittaa herkkusientä, joten tilasin pizzani "without jambon", jolloin jäljelle jäi pelkkä ananas, jonka jälkeen selvis että jambon tarkoittikin kinkkua... Toisekseen sain väärän limun, mutta se ei maailmaa kaatanut, koska siinä helteessä oisin juonu vaikka kuravettä. Huvittavinta oli kuitenkin, kun tarjoilijamies kysyi mistä ollaan kotoisin ja kerrottiin. Tarjoilija ei millään uskonut ja ihmetteli, että miten me niin kaukaa ollaan tultu. Hetken päästä kuultiin tiskin takaa sen selittävän toiselle tarjoilijalle englanniksi, että "usko tai älä mutta, noi kaksi tyttöä on kotoisin Uudesta-Seelannista!". Kun se tuli uudestaan meidän luokse, yritettiin korjata väärinkäsitys, että ollaan kyllä Suomesta. Mutta ranskalaisen korvaan New Zeland ja Finland selkeesti kuulostaa samalta. Lopulta se ymmärsi jääkiekosta demonstroiden, että "ahaa from Finland!". Mentiin viereisen mäkkäriin ostamaan juomista ja pehmikset, koska ruokakaupat oli jo kiinni eikä hotelilla ollut mitään juotavaa.
21. kesäkuuta keskiviikkona lähdettiin heti aamusta metroilla seikkailemaan kohti Qwartz-kauppakeskusta. Kauppakeskuksen ovella oli kaksiosainen turvatarkastus ja läpivalaisu. Sisällä oli kuitenkin ihan unelmaviileää, kun ilmastointi pauhasi aika kovalla. Kierreltiin vähän kaupoissa, ostettiin Carrefourista evästä ja litran tuoremehupullollisenkin joi kevyesti parilla kulauksella. Ostin H&M:stä olkihatun, koska olin Kööpenhaminan lentokentän H&M:ssä katellut sitä hattua ja tuolla reissulla sille todellakin tuli käyttöä.

Lähdettiin kauppakeskukselta ensin bussilla juna-asemalle, josta junalla kohti Eiffel-tornia. Maisemat junasta oli aika hienoja ja Eiffel-tornin lähestyessä alkoi tajuamaan, että siellä se torni ihan oikeesti on. Käveltiin junalta tornin juurelle ja kierrettiin puistoa sen ympärillä. Olin aika yllättynyt siitä, miten korkea ja iso se oikeesti olikaan. Ei menty sinne torniin näköalatasanteille, tyydyttiin vaan kattelemaan maan tasalta. Tässä vaiheessa alkoi jo pahan kerran pökerryttämään se kuumuus, 37 astetta keskellä Pariisia.
Eiffel-tornin jälkeen käveltiin sillan yli joen toiselle puolelle. Kiivettiin kamalat jyrkät kivirappuset ylös ja etsittiin ihan epätoivosesti mitä tahansa kauppaa, josta sais mitä tahansa juomista. Lopulta löydettiin pakastekauppa, jossa oli pelkkiä pakastealtaita ja yksi pieni kylmäkaappi perällä, jossa oli ehkä kahta erilaista limua. Se riitti meille ja oli ihan taivaallista olla hetki siellä viileydessä. Puoli litraa limua tuntui pisaralta, ja jatkettiin kävelyä, kunnes tuntui, ettei enää jaksa, ellei saa jotain syömistäkin. Mentiin ensimmäiseen ravintolaan, josta näytti saavan jäätelöä. Se paljastui superkalliiksi luxusravintolaksi, jossa me saatiin törkeää palvelua koska puhuttiin englantia. Jäätelötkään ei olleet kovin erikoisia hintaisekseen, mutta sillon oli pääasia, että saatiin syömistä.
Kun jalat kantoi taas vähäsen, käveltiin lähimmälle metroasemalle ja mentiin metrolla Louvren läheisyyteen. Kurkattiin vähän taidemuseoon sisään "ilmaisikkunasta", ja mentiin sisäpihalle katsomaan lasipyramideja. Siellä istuskeltiin varjossa tovi, ennenkuin jaksettiin lähteä eteenpäin. Suihkulähteisiin pulahteli vähän väliä (enemmän tai vähemmän vahingossa) turisteja, siellä jopa uiskenteli lapsia ja koiria! Vartijat kävi huomauttelemassa asiasta koko ajan. Mutta kieltämättä olis ollut kyllä ihana vaan pulahtaa itekkin sinne...
Louvrelta käveltiin toiselle metroasemalle, josta otettiin metro pohjoista Pariisia kohti. Maija halusi päästä katsomaan Sacre Coeur -kirkkoa. Metroasemalta kun päästiin ulos, käveltiin taas ensimmäiseen kauppaan ostamaan juomista. 1,5 litran Fantapullo ei riittänyt kovin kauaa. Kyseinen kirkko sijaitsi ihan järkyttävän mäen päällä, jonne ei auttanut muuta kuin kiivetä miljoona rappusta. Lämpötila oli +39 astetta, oltiin kävelty sinä päivänä jo ainakin 15 kilometriä ja kellokin oli jo kuusi illalla. Mä meinasin pökertyä niihin rappusiin, mutta ihmeen kaupalla päästiin ihan ylös asti. Maisemat oli kyllä upeat!
Meillä alkoi olla kamala nälkä, ja käveltiin kirkon etupuolelta alas rappusia kohti katua, jolla näytti olevan paljon ruokapaikkoja. Vihdoin ja viimein löytyi joku sopiva paikka, jossa Maija tais tilata margarita-pizzan ja mä pelkät ranskalaiset. Oli ihana juoda jääkylmää vettä kaksi kannullista ja päästiin vessaankin, vaikka neste poistui kyllä ihan kiitettävästi hikoilemallakin. Vessa sijaitsi ravintolan perällä kapealla käytävällä, jossa oli hämärää. Itse vessa oli tosi pieni, siellä mahtui hädintuskin kääntymään, eikä se ollut erityisen siistikään. Koin pienen paniikin siinä vaiheessa, kun valot sammui kesken kaiken automaattisesti, eikä mulla ollut hajuakaan missä on valokatkaisija :D Ei tehnyt älyttömästi mieli tunnustella vessan seiniäkään, mutta onneks se löytyi suhteellisen nopeasti. Maija kiitti kovasti, kun olin varottanut sitä asiasta etukäteen, koska sen mennessä sinne mun jälkeen sille kävi sama juttu.

Syömisen jälkeen käveltiin metroasemalle ja sieltä kohti hotellia. Nyt ehdittiin ruokakauppaankin ennen sulkeutumisaikaa ja ostettiin mehujäät ja mehua. Hotellilla katottiin, että oli tullut käveltyä 21 325 askelta ja 17 kilometriä. Jääkylmä suihku teki terää siinä vaiheessa, kun lämpötila oli edelleen +39 astetta, vaikka aurinko oli jo laskenut ja kellokin yli kahdeksan. Maija tais saada jonkin asteen lämpöhalvauksen, ja käärittiin se jääkylmiin märkiin pyyhkeisiin yöks. Yöllä oli tuskaa nukkua, kun makasi X-asennossa puolialasti ilman mitään peittoa ja hiki vaan valuu ihan koko ajan. Vannottiin, ettei enää ikinä mennä hotelliin, jossa ei ole ilmastointia.
Aamulla pakattiin laukku ja käytiin hotellin surkealla aamupalalla. Sitten metrolla, junalla ja bussilla kohti Pariisin toista lentokenttää, Orlyä. Lennon piti lähteä 10:35, mutta jo automaatilla lähtöselvitystä tehdessä saatiin tietää, että se onkin 55min myöhässä. Jonotettiin pieni ikuisuus bag dropiin, jonka jälkeen saatiinkin odottaa pitkä ikuisuus boardingia. Vartin välein tulee ranskankielisiä kuulutuksia, että meidän lento kohti Montpellieriä myöhästyy lisää, lisää ja lisää. Ymmärrettiin kanssamatkustavien ranskalaisten reaktioista, että lähtö siirtyy taas, vaikkei niistä kuulutuksista ymmärrettykään mitään. Lopulta päästiin n. 2 tuntia myöhässä lähtemään.

Mä istuin lentokoneen tokalla rivillä jonkun keski-iän ylittäneen pukumiehen vieressä, kun Maija istui suunnilleen tokavikalla rivillä reppureissaajatytön vieressä. Oli hassua istua niin kaukana toisistamme koko lennon ajan. Lento kesti kuitenkin vaan tunnin, ja Montpellierin kentällä saatiin laukku nopeesti ja lähettiin ettimään lentokenttäbussia, joka veis kaupunkiin. Tuurilla ehdittiin bussiin vikalla minuutilla, seuraava olis lähtenyt tunnin päästä.
Kun päästiin Montpellierin keskustaan, lähdettiin kävelemään hotellille viemään laukkua. Meidän "melkein keskustassa"-hotelli olikin vähän kauempana kuin luultiin, joten kävelymatka kiskoen laukkua sinne oli melko tuskainen. Hotellina meillä oli Ibis Budget, joka oli ihan perussiisti ja parasta oli ehdottomasti ilmastointi. Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin kävelemään takasin keskustaan. Mentiin Carrefour-ruokakaupan kautta, ostettiin vähän evästä ja mentiin puistoon syömään. Käveltiin ympäriinsä keskusta-aluetta ja ihmeteltiin kaupunkia. Montpellier oli täysin eri maailmasta kuin Pariisi. Tuntu, että ollaan ihan eri maassa, että eihän Ranskassa voi olla tälläistä!
Mä olin kattonut kartasta etukäteen, että jossain päin Montpellieriä pitäis olla ylläolevassa kuvassa taustalla näkyvä muuri. Muistan, ettei sinne löytäminen ollut ihan helpoimmasta päästä, kun missään ei ollut kadunnimiä kylteissä ja kierrettiin vähän ympyrää. Lopulta se oli myös aika nopeesti nähty, mutta tulipahan nähtyä. Yritettiin ottaa selfie-tyyliin järkkärillä meistä kuvaa, että saatais se muuri taustalle. Näytettiin kai vähän tuskaisilta, joten yks vanhempi miesturisti tuli sanomaan että "antakaa minä otan teistä kuvan!". Kameran käyttö osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi hänelle, ensin hän ei tiennyt mistä näkee kuvan, mistä painetaan nappia ja että zoomauskin on mahdollista. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin ihan kelpo kuva ja kiiteltiin ystävällisyydestä.
Illemmalla mentiin vielä Polygone-kauppakeskukseen, jossa oli paljon vaatekauppoja ja ravintoloita, mutta muistaakseni me suunnattiin suoraan ruokakauppaan ostamaan aamu- ja iltapalaa, jonka jälkeen käveltiin hotellille.
Oltiin torstaina huomattu, että Montpellier on pyöräilijöiden paratiisi. Kaupunkipyörävuokraus on siellä suuri juttu - eikä ihmekään, koska pyörätiet on ihan loistavat ja pyörällä pääsee kaikkialle. Perjantaina heti ensitöiksemme mentiin lähimmälle pyöräpisteelle, josta alkoi pyörien vuokrausoperaatio... Tarvittiin puhelinnumero, syntymäaika ja 150€ katevaraukseen. Mä sain pyörän irti telineestä suhteellisen vähillä yrityksillä, kun taas Maijan pyörän kanssa taisteltiin noin puoli tuntia, ja kun lopulta katevaraus ei vaan kertakaikkiaan mennyt läpi Maijan kortilla, niin maksettiin molemmat mun tililtä. Mutta sit saatiin pyörät alle ja lähdettiin!

Meil oli mukana repuissa rantavarusteet ja vähän evästä. Oltiin haaveiltu koko Pariisissa oloaika ja edellinen ilta, että päästäis vihdoin mereen uimaan! Montpellier on Välimeren rannalla, mutta kaupungin keskustasta on 15km rannalle. Pyörällä se matka meni yllättävän hyvin, koska maasto on lähes tasaista koko matkalta eikä reitiltäkään voinut eksyä, kun pyörätie seuras vaan joenvartta koko matkan keskustasta rannalle! Pyöräilystä ei oo juurikaan kuvamateriaalia, mutta yhdellä juomatauolla pysähdyin ottamaan kuvan haikarasta, joka oli joessa. 15km matkaan kului melkein 1,5h, johtuen mm. siitä, että lämpötila oli ainakin +33 astetta, ja mun pyörä ei ollut mikään erityisen priimakuntoinen, siitä esimerkiksi puuttui jarrut, sen satula pyöri kuin karuselli eikä pysynyt paikallaan ajaessa, ja lisäksi kaikki hurjat kolme vaihdetta ei edes toiminut. Maijan pyörä ilmeisesti oli vähän paremmassa kunnossa. Mutta lopulta päästiin perille!
Kun tultiin puolen päivän aikaan rannalle, siellä oli yksittäisiä auringonottajia, joilla ihonväristä päätellen ei ollut muuta elämää. Ensimmäisenä törmättiin ongelmaan nimeltä täällä-ei-ole-pukukoppeja. Bikinit täytyi kuitenkin vaihtaa jossain, joten vuorotellen tehtiin toisillemme pyyhkeestä oma pukukoppi keskelle rantaa. Maija otti auringonottajan roolin, mä vaan lilluin ihanassa meressä yli tunnin... Syötiin vähän evästä, mäkin otin hetken aurinkoa ja Maijakin kävi uimassa. Oli ihan superihanaa olla siellä rannalla, mutta mielessä oli koko ajan ajatus siitä, että kohta pitää pyöräillä ne 15km takaisin keskustaan...

Meiltä loppui juominen, oltiin aurinkorasvasta huolimatta onnistuttu polttamaan ittemme, oli nälkä, tajuttoman kuuma ja lievästi sanottuna väsähtänyt olo. Selässä hiosti painavat reput, päällä oli kosteat bikinit jotka kasteli päälivaatteet ja mulla ei tietenkään ollut edes hattua. Lopputulos oli se, että selvittiin juuri ja juuri hotellille, vaikka olin matkan aikana ihan varma siitä, että kuolen. Astmalääkekin olis tullut tarpeeseen, kun pienen pienen ylämäen jälkeen keuhkot meinas sanoa itsensä irti. Maija sai lämpöhalvauksen Pariisissa, Montpellierissä oli sitten mun vuoro. Se tuntui ihan kuolemalta, kun oli oikeasti hirveän kuuma mutta silti kylmä, ei tuntenut kehoaan, päätä särki, oksetti, pyörrytti ja tuntui ihan sekavalta. Maija kääri mut jääkylmiin märkiin pyyhkeisiin ja join kylmää kloorilta ja hammastahnalta maistuvaa hanavettä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Kesti hyvän aikaa toipua siitä, mutta illalla ajettiin vielä pyörät keskustaan pyöräparkkiin, käytiin ostamassa jäätelöt ja aamupalaa. Illalla hotellihuoneen ikkunasta näkyi hieno auringonlasku.
Onneks perjantai-iltana oltiin katottu vielä tarkemmin lauantaiaamun suunnitelmaa. Huomattiin nimittäin, että meiän Marseillen bussi ei lähdekään Montpellierin juna-aseman vierestä, vaan sinne pysäkille joutuu menemään raitiovaunulla melkein puoli tuntia keskustasta. Bussi lähti seittemältä, mutta onneks aamun ensimmäinen spåra lähti 6:30, jolla ehdittiin hyvin bussiin! Oltiin ostettu (tai minä ostin täysin ranskankielitaidottomana täysin ranskankielisiltä sivuilta) bussiliput etukäteen netistä. Maija nukkui suurimman osan bussimatkasta, mutta mä nukuin vain pienen pätkän alussa. Bussi meni Montpellieristä Nimes-kaupungin kautta Marseilleen. Matka kesti 2,5h ja matkalla oli kyllä tosi hienoja maisemia! Mua harmittaa edelleen, kun yhdessä kohtaa tuli ihan valtava upea auringonkukkapelto, mutta häkellyin siitä niin, etten tajunnut ottaa siitä yhtään videota tai kuvaa...

9:30 aikoihin oltiin perillä Marseillessa. Tarkoituksena oli alunperin vähän kierrellä kaupunkia ja olla siellä jonkun aikaa, mutta todettiin hyvin nopeasti, että riittää vallan mainiosti kun vaan kävellään keskustan läpi bussipysäkille, josta lähtis toinen bussi seuraavaan määränpäähän. Kadut oli todella likaisia, suoraan sanottuna (toivottavasti koiran)kakkaa oli jalkakäytävät täynnä, roskia oli joka puolella, seinät oli ihan sotkettuja ja kaikki oli tosi ankeaa. Meinattiin myös eksyä sinne, kun sitä pientä paikallisbussin pysäkkiä ei tuntunut mistään löytyvän. Jostain kulman takaa sivukujalta se lopulta löytyi, mutta missattiin just bussi, joten jouduttiin odottamaan lauantaiaikataulujen mukaisesti jonkun aikaa seuraavaa bussia... Siihen bussiin ei voinut ostaa etukäteen lippuja, mutta netissä luki että se maksaisi 1-2€. Bussikuski ilmoitti hinnaksi kymmenkertaisen summan, mutta ei siinä auttanut sitten kun vaan maksaa... Matka La Ciotatiin kesti bussilla 40min.
La Ciotat oli pieni upea paratiisi täynnä laivoja ja veneitä. Suunnattiin ihan ensimmäisenä syömään. Raahattiin laukkua perässämme kapeaa rantakatua ja mentiin ravintolaan, jossa oltiin ainoat asiakkaat, koska ranskalaisten tyypillinen ruoka-aika ei ollut silloin. Maija sai valtavan salaatin ja mä sain valtava kanahampurilaislautasen. Muistelisin, ettei kyllä jaksettu syödä kumpikaan koko annosta, mutta oli tosi hyvää (ja siinä nälkätilassa kaikki tosiaan maistui hyvältä).

Ruuan jälkeen suunnattiin rannalle, koska mun oli pakko päästä uimaan. Rantahiekka ei ollut mitään tavallista hiekkaa, vaan valkoisia savimaisia pieniä "kuulia", joka oli tosi outoa mutta ne teki rannasta kauniin valkoisen. Vesi oli siellä jääkylmää, mutta se ei paljon haitannut siinä kuumuudessa. Lämpötila siis edelleen +30-35 astetta. Maija istuskeli rannalla odottamassa ja sit kuivattelin vielä hetken, ennenku lähdettiin kävelemään kohti seuraavaa bussipysäkkiä, josta matka jatkui kohti La Ciotatin juna-asemaa.
La Ciotatista otettiin juna Touloniin, johon olin myös ostanut etukäteen liput netistä. Junamatka kesti puoli tuntia. Toulonissa suunnattiin taas suoraan hotellille, että päästäis matkalaukusta hetkeks eroon. Toulonissa meiän hotelli oli Ibis Styles, joka tuntui ihan luksusunelmalta. Sängyt oli valtavat ja ihanan pehmeät, huone oli kunnolla ilmastoitu ja viileä, kylpyhuoneessa oli vaaleanpunainen vessanpönttö ja kylpyamme... mitä muuta voi toivoa? Pötköteltiin hetki sängyillä, kunnes lähdettiin kävelemään ympäri Toulonin keskustaa illalla. Lopuksi oli tarkotus mennä etsimään jostain vaatekaupasta mulle trikooshortsit, koska sillä hetkellä päällä olleet shortsit päätti hapristua ja ratketa käyttökelvottomiksi ilmeisestä aurinkorasvan, kuumuuden, hikoilun ja kulumisen seurauksena. Ei kuitenkaan löydetty muutamasta ensimmäisestä kaupasta, ja sitten meiät passitettiin kaupan ovelta vartijan toimesta ulos, koska kaupat oli menossa kymmenen minuutin päästä kiinni, eikä uusia asiakkaita enää päästetty sisään. Mentiin vain ruokakauppaan ostamaan iltapalaa, koska Ibis Stylesiin kuuluu aamupalabuffet, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa...

Ja sitä todellakin kannatti odottaa, ihan taivaallinen aamupala. Siltä se ainakin tuntui, kun oli aiemmin vedelly vaan croissantteja ja patonkia ranskalaiseen tapaan. Siellä oli hedelmiä, hedelmäsalaattia, suklaamuroja, mysliä, jugurttia, tuorepuristettua appelsiinimehua, nutellaa, leipää - ja myös croissantteja. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään rannalle. Halusin päästä taas uimaan ja kyseinen ranta oli yks suurin syy, miksi Toulon ylipäätään valikoitui yhdeksi kaupungiks meiän seikkailureitille.
Aikaa oli vaan rajallisesti, yheksältä syötiin aamupalaa, kymmeneltä tultiin vihdoin rannalle ja klo 12 piti luovuttaa hotellihuone. Ranta oli hauskan muotoinen, mutta sää oli pilvinen ja vähän tuulinen, jolloin vesi tuntui jääkylmältä. Maija istui rannalla ja puhui videopuhelua Suomeen, samalla kun mä uin yhdessä harvinaisesti englantia puhuvan ranskalaismummon kanssa. Hän kertoi joskus nuorena asuneensa Lontoossa, ja siksi osasi puhua englantia. Oli kuulemma joskus käynyt Helsingissäkin!
Uimisen ja kuvailun jälkeen suunnattiin kiireesti takasin hotellille. Mun piti ehtiä käymään suihkussa pesemässä suolat pois iholta ja meiän piti ehtiä pakkaamaan laukku. Aika täsmällisesti kahdeltatoista oltiin respassa kirjautumassa ulos. Lähdettiin raahaamaan matkalaukkua hitaasti kohti juna-asemaa, kuvailtiin vielä vähän Toulonin keskustaa. Junamatka Toulonista Cannesiin kesti 1,5h. Juna oli tosi täynnä, mutta onnistuttiin löytämään "vierekkäiset" paikat eri puolilta käytävää. Maija istui vanhemman naisen vieressä, mun vieressä istui tällä kertaa kiintiöreppureissaaja, tosin miespuolinen tässä tapauksessa. Junamatkan aikana saattoi vähän alkaa väsyttää... Vähän ennen Cannesia havahduin, kun olin nukahtanut vasten sen miehen hikistä olkapäätä ja nukkunut siinä siihen nojaten autuaasti ties kuinka pitkään. Vähin äänin oikaisin itteni ja yritin nojata toiseen suuntaan. Hieman hävetti, mutta onneks se ei ilmeisesti ottanut sitä kovin pahalla.
Mulla ei ole Cannesista ainuttakaan kuvaa. Videollakin sitä näkyy hyvin vähän. Mutta saavuttiin Cannesiin junalla 14:30 aikaan. Oli ihan tuskaisen kuuma, hiki, jano ja nälkä. Laukku tuntui painavan tuhat kertaa enemmän kuin sen todellinen paino. Mentiin pieneen pikaravintolaan, jossa myytiin pelkkiä ranskalaisia semmosissa paperitöttöröissä. Otettiin giant-kokoinen annos, eikä kahdestaankaan meinattu sitä kokonaan jaksaa syödä. Ainakin suolatasapainot vähän korjaantui!

Cannesissa käveltiin rantakatua, ihmeteltiin sitä rahan hajua, joka tuntui leijuvan joka puolella. Pelkkiä superkalliita autoja, luksusmerkkikauppoja, upeita hotelleja ja kaikki tuntui jotenkin tosi oudolta, semmoselta että me ei kyllä tänne kuuluta. Meren isot aallot oli musta tosi houkuttelevia ja aikani yritin ylipuhua Maijaa, että mentäis uimaan jo Cannesissa. Ei tullut kauppoja, kuulemma Nizzassa sitten... Laukun raahaaminen alkoi kuitenki väsyttää pahan päiväisesti, joten lähdettiin kirjaimellisesti raahautumaan kohti bussipysäkkiä. Bussimatka Nizzaan oli onneksi suhteellisen lyhyt, kesti kai tunnin ja maksoi 1,50€! Hotelli löytyi helposti, tällä kertaa Ibis Budget-hotelli, jossa meiän huone oli 7. kerroksessa ja ikkunasta näkyi myös meri!
Jos ylläolevasta kuvasta jää vielä jollekin epäselväksi, että olin ihan superonnellinen kun pääsin uimaan hulluihin jättiaaltoihin, niin toivottavasti se on tämän lauseen jälkeen selvä asia. Aallot oli valtavia, ja kun sanon valtavia, niin ne oikeesti oli niin jättimäisiä, että oli ihme, et siellä sai edes mennä uimaan ilman punaisia lippuja. Tai edes keltaisia. Vaikka ne aallot oli erittäin houkuttelevia ja olin onnellinen kuin pieni lapsi jouluaattona, kieltämättä vähän sydäntä kylmäsi, koska pelkäsin ihan oikeesti hukkuvani sinne. 

Hyvin nopeasti kaikki uimassaolijat poistui vedestä, kun aallokko vaan yltyi. Sen sijaan mä rakastin olla siellä, vaikka se myös pelotti tosi paljon, koska useita kertoja vaan paiskauduin aallon heittämänä rantahiekalle millon missäkin laskeutumisasennossa, ja se oli just niin hurjaa kuin miltä se kuulostaa. Välillä vähän sattui, silmät ja suu oli täynnä kirvelevää suolavettä, pulssi oli taivaissa jo ihan sen takia, että pinnalla pysymisen yrittäminen vaati aikamoista fyysistä räpiköimistä ja toisekseen adrenaliini virtasi vauhdilla. Oli paljon turvallisempaa olla kauempana rannasta, missä jalat ei ylettäneet pohjaan, koska silloin pysyi paremmin pinnalla eikä aallot paiskanneet mua rantahiekkaan niin helposti. Välillä oli pakko tulla rannalle vetämään henkeä, mutta nautin joka hetkestä siellä, enkä lopettanut uimista ennenku olin niin väsynyt, että en olis enää jaksanut uida niissä aalloissa. Kun mä nousin vedestä viimesen kerran ylös, kukaan ei enää mennyt uimaan. Ehdottomasti loman TOP3-paras kokemus!! Seikkailulle lähdettiin ja siellä uidessa sai ihan riittävästi jännitystä siihen hetkeen. Kuviin oli erittäin hankala ikuistaa aaltojen kokoa, eikä missään kuvassa näy suurimmat aallot.

Illalla etsittiin vielä lähin pikkumarket, josta ostettiin ilta- ja aamupalaa.
Maanantaina, meiän toiseks viimesenä päivänä Ranskassa, alotettiin aamusta shoppailulla. Tosin hyvin pienimuotoisesti, koska matkalaukku oli tupaten täynnä ja sinne piti mahtua molempien tavarat. Löydettiin me kumpikin jotain pientä kuitenkin. Käytiin syömässä Subissa, jossa meiän viereisessä pöydässä istui 4 poliisia ruokatauolla. Kierreltiin Nizzaa, kunnes oltiin tosi väsähtäneitä ja suunnattiin suosiolla hotellille viemään ainakin ostoskassit ja vähän lepäämään. Skamin 4. kauden päätösjakso oli sopivasti tullut Areenaan, joten otettiin pieni päivälepo Skamin merkeissä.

Kello oli jotain puoli 7 illalla, kun maattiin edelleen hotellihuoneessa. Taisin sanoa Maijalle, että eihän me voida vikaa iltaa Nizzassa käyttää hotellihuoneessa makoiluun, ja lopputuloksena lähdettiin rantakatua pitkin kävelemään kohti näköalapaikkaa korkealle rinteelle. Siltä kävelyltä tuli otettua hurjan paljon kuvia ja videoita, ja viimeinen ilta Nizzassa olikin hyvin kaunis.
Näköalat sieltä ylhäältä oli ihan uskomattomat! Rappusia oli tuhansittain, mutta maisemat oli ehdottomasti sen arvoisia. Vietettiin ylhäällä varmaan tunti ihastellen upeita näköaloja ja auringonlaskua, joka harmillisesti kyllä jäi vähän pilvien varjoon.
Tultiin toista reittiä alas ja käveltiin rantaa pitkin kohti hotellia. Saatiin vähän lisää jännitystä elämäämme ja viimeiseen iltaan, kun rannalla joku mies tuli ensin tekemään tuttavuutta tyypilliseen ranskalaiseen tyyliin, kysymällä mistä olette kotoisin. Jonkun aikaa siinä juteltiin, ja kun lähdettiin jatkamaan matkaa, Maija huomas että tää mies lähti seuraamaan meitä. Se seuras meitä hyvin pitkän matkaa, kunnes saatiin se harhautettua juoksemalla pitkin pimeitä sivukujia kohti hotellia. Pulssit saatiin taas mukavasti nousemaan!
Viimeiseltä päivältä tiistailta, mulla ei ole nyt ainuttakaan kuvaa. Videolla löytyy kyllä materiaalia! Päivän ohjelmaan kuului, että hotellihuone tuli luovuttaa klo 12 mennessä, mutta lento lähti vasta kahdeksan aikaan illalla. Mentiin heti aamusta uimaan vikan kerran mereen, pakattiin laukku valmiiksi ja jätettiin se hotellin respaan säilytykseen. Lähdettiin kävelemään Nizzan keskustaan, käytiin ehkä jossain kaupoissa vielä, mutta ennenkaikkea käytiin syömässä Les Burgers de Papassa ja vikan päivän kunniaks myös kalliit jäätelöannokset Häagen-Dazsissa. Otettiin ihan rennosti ja tuntui vihdoin, ettei ollu enää kiire yhtään minnekkään. Koko loma oltiin juostu paikasta toiseen, raahattu hiki hatussa 20kg matkalaukkua vuorotellen, koitettu ehtiä näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon, sulatella kaikki ne uudet asiat mitä on nähnyt ja kokenut, ja yritetty pysyä aikataulussa. Nyt ei ollu enää kiire, lentokoneeseen ehdittäisiin kyllä.

Ehdittiin istua hotellin aulassakin vielä hetken aikaa, kunnes lähettiin oottamaan bussia kohti Nizzan lentokenttää. Fiilis oli kyllä erittäin haikea. Lentokentällä selvisi, että meiän lento on jälleen myöhässä, mutta lopulta oltiinkin melkein ajallaan. Helsinkiin laskeuduttiin puoli 1 yöllä ja Maijan äiti tuli hakemaan meitä. Menin vielä Maijalle yöks, ja keskellä yötä syötiin vielä iltapalaa ja höpistiin, miten uskomaton seikkailu tää olikaan!
Kaikenkaikkiaan Ranskasta jäi hyvä fiilis, tämä seikkailu oli onnistunut ♥ Käveltiin yli 100km ja pyöräiltiin yli 30km ton viikon aikana. Käytiin 8 eri Ranskan kaupungissa, lennettiin neljä kertaa lentokoneella, mentiin paikallisbusseilla ja pitkän matkan busseilla, junilla, spåralla ja metrolla. Lämpötila ei kertaakaan laskenut alle +30 asteen, joka teki olosta hyvin tuskallisen ajoittain. Mitään suurta katastrofia ei käynyt, ei eksytty pahasti, meitä ei ryöstetty, ei myöhästytty junista tai lennoilta, tavarat pysyi tallessa ja ehjinä, kuten myös me itse. Erittäin onnistunut reissu siis! Mä sain pintaani jopa ensimmäistä kertaa oikean rusketuksen, vaikka myönnän myös palaneeni siellä jälleen kerran pahasti. Jos Suomessa ei ollut kesällä kesää, niin mun kesäfiilis syttyi kyllä Ranskassa.

Tuntuu haikealta muistella tota matkaa näin joulukuun viimesinä päivinä, kun ulkona sataa räntää ja on pilkkopimeää. Mutta tuntuu myös hyvältä, että sain vihdoin ja viimein tän postauksen kirjotettua. Uus vuos ja uudet seikkailut odottaa!